Ei muuten peri. Koko yhteiskuntarakenne ja ihmissuhteet perustuvat puolitotuuksille, valkoisille valheille, kertomatta jättämisille, petokselle ja itsepetokselle. Kyynistä? Ei, vain realismia. Kokeilepa. Vietä yksi päivä ilman edes yhtä valkoista valhetta. Tämä on vielä mahdollista, kaikki riippuu siitä millaisia ulkopuolisia tekijöitä päivän aikana tulee vastaan. Kokeile sitten viikko. Jos et pakene keskelle metsää jossa ei muita ihmisiä näy eikä kuulu, yritys on mahdoton. Jo kehdosta lähtien meille toitotetaan rehellisyyttä hyveenä, ja sen seurauksena maailma on pullollaan sinisilmäisiä, helposti höynäytettäviä idiootteja. Kai se on osa luonnonvalintaa, paha sanoa. Mutta jokainen, joka vannoo rehellisyyden nimeen valehtelee joko itselleen tai huomaamattaan muillekin. Valkoiset valheet ovat osa sosiaalista koodia, harva tahtoo pahoittaa toisen mielen jos on mahdollista luovia selvemmille vesille. Ja mikä pahinta, kaikki odottavat sitä. Myös nämä totuuden torvet. Valkoiset valheet on niin sisään ajettu protokolla, ettei sitä edes huomaa tekevänsä, jos ei varta vasten tarkkaile itseään ja omia reaktioitaan. Ja parastahan on, jos sinä pienessä päässäsi nyt ajttelet "Minä en koskaan valehtele"! Ole hyvä, ota pääsi pois anuksesta ja katso peiliin. Kumppani ei tietenkään näytä hölmöltä/lihavalta uusissa tamineissaan? Se pomon kalareissu josta tämä piti tunnin esitelmän valokuvineen kaikkineen oli oikeasti äärimmäisen mielenkiintoinen? Sinä todella tahdoit mennä niille kutsuille? Se oli ihan perusteltu (teko)syy jonka varjolla jäit kotiin? Joko alkaa valaistumaan? Ei se mitään, kaikki ihmiset valehtelevat. Jotkut onnekseen huomaavat sen jossain vaiheessa ja voivat pyrkiä oikeaan rehellisyyteen. En tosin suosittele absoluuttista rehellisyyttä, jos siihen jotenkin edes pystyisi niin ihmissuhteet katkeavat aika nopeasti. Kuten myös työsuhde, mahdollisesti. Ihmiset eivät kestä rehellisyyttä, kaikista vähiten ne, jotka siitä isoon ääneen meuhkaavat. Tulipa taas syyllistävää tekstiä. Keventävä hymiö. :)