Minä olen kokenut niin sanotun uskonnollisen kokemuksen. Aikanaan nuorempana vietin illan helluntaiseurakunnan piruntorjuntabunkkerissa. Voisin sanoa etsineeni tarkoitusta, itseäni ja jotain suurempaa tästä maailmasta teini-ikäisen avoimin silmin. Alkuun olin skeptinen. Jossain vaiheessa hurmostila otti minusta vallan, ja muistan hokeneeni jotain niinkin naurettavaa ja geneeristä kuten "jeesus, tule luokseni, porttini ovat auki, muurini ovat alhaalla" etc. Minulta myös hävisi ajantaju noin tunniksi, muistan katsoneeni kelloa ennen hurmosta, ja tuntui kuin vain pari minuuttia myöhemmin katsoin sitä uudestaan. Täytynee varmaan kiittää älyäni, skeptisyyttäni ja ihan vain tervettä realismia joka otti vallan tapahtuman jälkeen etten hurahtanut. Hurmostila on hyvin yksinkertainen psykologinen kikka joka juontaa juurensa ihmiskunnan alkuhämärän spiritualistista palvausmenoista. Siinä ei ole mitään yliluonnollista, maagista tai korkeampaa voimaa taustalla, vain primitiivinen reseptori joka vastaa ärsykkeeseen. Ja silti noin tsiljoona ja kolme ihmistä on kajahtanut johonkin uskontoon. Herää vain kysymys, kuinka typeriä, naiiveja ja primitiivisiä ihmiset tänä sivistyksen ja teknologian aikana edelleen ovat..?